Merimetsot

Piinapenkissä lippukunnanjohtaja Petteri “Petsku” Hyvärinen.

Onnittelut! Millä fiiliksellä lippukunnanjohtajaksi?

Kiitokset! Innolla odottelen tulevia haasteita ja fiilistelen hienoa pestiä. Vielä toistaiseksi täytyy pitää useampia villasukkia jalassa Suskin jättämien saappaiden täyttämiseksi, mutta eiköhän se tästä lähde.

Olitko ajatellut, että tänä vuonna poistut vuosikokouksesta lippukunnanjohtajana?

Se oli toiveena, enkä ollut kuullut muista ehdokkaistakaan. Eli kyllä ajattelin.

Onko lippukunnanjohtajuus ollut haaveena sudarista asti?

Eipä sitä sudarina osannut moisista haaveilla. Yksi partioihanteista on “kehittää itseään ihmisenä”, ja tässä vaiheessa tämä homma tuntui hyvältä tavalta toteuttaa tätä ihannetta sekä kerätä uusia kokemuksia.

Mitä mieltä tämän vuoden toimihenkilöistä?

Toimihenkilöiksi saatiin upeita tyyppejä, ja olen innoissani päästessäni tekemään hommia heidän kanssaan. Pestejä hoitamaan saatiin myös paljon nuorempia jäseniä, joka tuo lippukunnan toimintaan raikkaita tuulahduksia.

Kerro lyhyesti partiourasi kehityksestä sudenpennusta lippukunnanjohtajaksi? (laumat ja vartiot ja parhaat johtajat ja omat pestit yms…)

Aloitin partion joskus 90-luvun alkupuolella, jolloin pääsin Larissan vetämään laumaan. Vartiolaisena johtajina olivat Tero ja Pete, joiden toimintapainotteiset kokoukset jäivät hyvin mieleen.
Siirryin vartionjohtajaksi suhteellisen aikaisessa vaiheessa, muistaakseni heti seitsemännellä luokalla. Olen ollut kahden vartion johtajana, joista ensimmäinen oli meritapit, joita johdin Sauden kanssa. Seuraava vartio oli Vinssaajat, jonka johtamisen jouduin jättämään kesken lähdettyäni armeijaan.
Vartion johtamisen ohella olen ehtinyt toimia hallituksessa tätä ennen lippukunnanjohtajan apulaisena ja sihteerinä. Muita pestejä ovat olleet mm. varastonhoitaja, NOPPA-leirin haikki, viime kevään riihitys ja monet muut isommat ja pienemmät hommat, jotka kaikki ovat olleet erittäin opettavaisia omilla tavoillaan.

Paras partiomuisto? Entäpä huonoin?

Paha näitä on lähteä arvottamaan.. Levä-leirillä oli upea maastopyöräilyrata, jota kävin ajamassa useampaankin kertaan. Kierrosajat otettiin ylös ja nopeimman ajan saanut palkittiin pantteri-pussilla. Jäin kirvelevästi toiseksi, mutta taidettiin siitä pussista meikäläisellekin tarjota.

Huonoimmat fiilikset tulee, jos ei ole hoitanut hommiaan kunnolla. Vaikka harvemmin kukaan tulee sanomaan mitään, niin omatunto kalvaa sisuksia yön pimeinä tunteina. Kyllä niistäkin tilanteista on oppinut ainakin sen että tekee mitä lupaa, eikä lupaa enempää kuin pystyy tekemään.

Mitkä ovat olleet sellaisia “huippuhetkiä” partiouralla? Erityisiä ajanjaksoja?

Yksi hienoimmista hetkistä tähän mennessä on ollut Mannerheim-soljen saaminen. Soljet jaettiin paraatin yhteydessä tuomiokirkon portailla, kun kaikki pääkaupunkiseudun lippukunnat olivat kokoontuneet Senaatintorille.

Kesäleiri, purjehdus vai kenties jotain ihan muuta?

Purjehdus. Purjehdukset ovat meidän lippukuntamme erikoisuus.

Miten näet lippukuntamme kehittyneen viimeisen viiden vuoden aikana?

Lippukunta on ottanut hurjia askeleita veneprojektin saralla, eikä kukaan varmasti kuvitellut projektin alkuvaiheessa nykyisen kaltaista tilannetta, jossa lippukunnalla on upouusi vene. Monet henkilöt ovat ottaneet valtavasti vastuuta projektin etenemisestä ja kaikki lippukuntalaiset ovat osallistuneet yhteisiin talkoisiin ihailtavasti.

Mitä aiot (ehdottomasti) muuttaa valtakaudellasi?

Mielestäni hommat pyörivät lippukunnassa suhteellisen mallikkaasti, eikä tarvetta ehdottomille muutoksille ole. Aina löytyy kuitenkin pientä viilattavaa, johon sitten tarpeen vaatiessa puututaan.

Minkälaisena näet lippukuntamme viiden vuoden päästä?

Nyt tulossa oleva ohjelma- ja koulutusuudistus muokkaa varmasti koko partiotoimintaa merkittävästi seuraavien vuosien aikana. Sen vaikutuksesta Merimetsojen toimintaan en osaa vielä sanoa mitään, mutta jos näyttää siltä että uuden ohjelman avulla asioita voisi tehdä fiksummin, niin olemme valmiita uudistumaan.

Mitä perinteitä aiot erityisesti vaalia?

Uusien vaeltajien kallistaminen on hieno perinne, jota lippukunnassa jatketaan varmasti vielä pitkään.

Kolmesta en luovu, eli?

• Palleakäyttöinen sumutorvi. Jouduimme eräällä viikonloppupurjehduksella Helsingin edustalla mielettömään sumuun, ja tietenkin kaikista paineilmalla toimivista tööteistä loppui käyttöaineet noin kahden minuutin jälkeen. Hakkasimme pari tuntia kattilankansia ja uuninpeltejä välttääksemme yhteentörmäykset muiden sumun seassa kulkevien kanssa. Sumun keskellä vastaan tuli letka veneitä joista yhden kyydissä oli kummisetäni joka sanattomana lipui vastakkaiseen suuntaan kummastellen toimintaamme. Seuraavana jouluna käärin paketista puhallettavan sumutorven, jolla vastaava tilanne on jatkossa vältettävissä.

• Kitara. Kitara on kiertänyt leirejä jo useamman vuoden ajan, ja näin tulee olemaan jatkossakin.

• Partiohuivi. Olen ensimmäisten lippukunnanjohtajaviikkojeni aikana pitänyt huivia mukana jatkuvasti.

Haastattelu toteutettiin 1/08 Maydayhin, mutta koska Mayday ei viime vuonna ilmestynyt julkaisemme haastattelun nyt.

Teksti ja kuvat: Saude